Hui! Tänään oli melkoisen jännä päivä. Minun ihmisserkkuja, joille siis mamma toimii tätinä, kävi täällä kylässä. Toinen on 7 ja toinen 5, nuorimmainen vasta kuukauden vanha. Aiemmin kun ne on käyneet, niin olen saanut olla rauhassa jossain huoneessa mutta nyt mamma päätti vähän tutustuttaa minua niihin.

Olen aina ollut vähän epäileväinen pikkuihmisiä kohtaan, semmoiset metrin pituiset tapit joilla on kuitenkin moninkertainen ääni isoihin ihmisiin verrattuna, on vähän kummallisia. Sitten ne on vielä niin äkkinäisiä liikkeissään että on kissan parasta varoa. Mamman kanssa näytetiin pari temppua ja sitten ne sai itse kokeilla minun kanssa. Niillä oli vähän sellainen kuva että kissa raapaisee heti kun siihen koskee (niiden oma Josefiina-kissa on vähän tulisempi tapaus), joten minua hämmensi sekin että kun annoin nätisti tassua niin ne kiskaisi heti sen kätensä pois. Outoja! No, pääasia että nameja tuli.

Olin kiltti poika, hyrisin ja puskin niitä. Lopuksi mamma antoi niiden harjata minua, rapsuttaa masusta ja katsoa leikattuja kynsiä ja komeita torahampaita. Nämä lapset ovat aika vilkkaita tapauksia, ja olen ennen pikkuisen pelännytkin niitä. Nyt tuntuu, että hienoista luottamusta alkoi syntyä puolin ja toisin.

Mamman huom. Mamma on nyt Eetusta tosi ylpeä! Juuri tällaisen, kiltin, rauhallisen, helposti käsiteltävän ja hyväntuulisen (E-täti ei naura siellä :D) kissan kanssa lapsille on mielekästä opettaa kissojen käsittelyä. Sain lasten puolilta paljon "Onpas kiltti kissa!"-kommentteja, kun Eetu hyrisi ja purisi vaikka ei paljon ole lasten kanssa tekemisissä ollutkaan :) Harmi, kun en saanut kuvaa napattua. Ehkä ensi kerralla!

Mamma hoksasi vasta tänään, että Mustissa ja Mirrissä on 20-vuotissynttäit ja paljon huipputarjouksia. Onneksi mamma ehti vielä kiiruhtaa sinne ja tullessaan sillä oli mukana mulle muutama herkkuruoka ja uusi hiekkis. Se oli ollut puoleen hintaan ja maksanut siis vain 13 e, eikä sellaista tarjousta kuulemma voi ohittaa.

Tässäpä se on, iso katollinen ja luukullinen Bill-vessa, laitettiin sinne jo uudet Ökotkin valmiiksi. Vanha katollinen punapohjainen WC viedään pappalaan, se on vähän pienempi eikä siinä ole luukkua. Tämä uusi sopii nimittäin paremmin WC-mattoon ja sisutukseen. Tämä on nyt niin iso, että sitten kun joskus meitä poikia on kaksi, on riittävä vessa molempien tarpeisiin. Niin se mamma sanoi, pennunkuvat silmissä...

Olen koittanut hoitaa mammaa ja vähän pöristä ja purista, kun se on jo jostain hankkinut itselleen flunssan. Minä en niin hyvä kyllä siinä pöristelyssä ole, että varmaan Madden mamma oikeasti tarvitsisi itseään piristämään. Mamma sanoi, että nyt viikonlopun voi sairastaa mutta viikolla ei kyllä missään nimessä enää. Höh, olisi vaan jäänyt minun kanssa kotiin vaikka koko viikoksi...

Meille ei kuulu mitään ihmeempiä. Arkeen totutellaan ja huomenna onkin jo ensimmäinen viikko takana ja ihanaa, viikonloppu edessä. Huomenna tulee N-täti Kuopiosta käymään, tosin matkaa heti lauantaina jo Lahteen. Muuten viikonloppu sitten yritetään rentoutua, on vähän tämä rytmi vielä sekaisin kesän jäljiltä...

Tässä alkaisi olla myös vähän kiire suunnitella näitä syksyn näyttelyitä. Ilmeisesti ei nyt syykuussa tule muita näyttelyitä kuin Seinäjoki, koska Orimattilan ja Porvoon kanssa on sama ongelma: kyyti. Lisäksi tuo Porvoo ei niin houkuta koska siitä en ole saanut mitään selkeää infoa ilmoittautumisen ym. kanssa. Lisäksi näyttelymaksu on aika suolainen, vaikka mentäisiin vain yhdelle päivälle (40 e + luettelo 4 e).

Pirokiin Tampereelle sovin jo alustavan kyydin, tosin en tiedä kummalle päivälle. Eilen vannotin itselleni että tänään pistän paperit eteenpäin, mutta enpä saanut taaskaan aikaiseksi. Huomenna, huomenna! Se alkaa täyttyä ja haluaisin saada alta pois. Vielä pitää miettiä, lähteekö sinne molemmille päiville vai lauantaiksi... Mietitään.