Mitä kummaa tässä keksisi, ei mitään tekemistä. Odotetaan, odotetaan. Melkein kahden ja puolen kuukauden näyttelytauko taitaa olla liian pitkä meille, mulle ja mammalle. Nyt odotetaan, tai erityisesti mamma odottaa, että tulisi tuomarijako ja ne vahvarit. Niin ja täti ja rääpäle. Niitä varmaan jännittääkin, ensimmäinen näyttely! Sanoin Alexanderille, että sitä sopiikin näyttää mistä tuollaiset pienet röllit on tehty, jos meinaa näyttelyissä pärjätä.

Tässä voisi tietenkin pistää itseään pikkuhiljaa näyttelykuntoon. Turkki on kuulemma niin huono, eloton ja kuiva, se on tämä karvanlähtöaika. Paino on onneksi vähän tippunut, mutta Kuopioon sille ei enää mitään ehdi tehdä, saa nähdä jos vähän saataisiin Tampereelle vielä pois. Tämä nyt on vaan tätä mamman pessimististä puputusta, oikeastihan mä olen elämäni näyttelykunnossa

Jos minä hoidan nämä silkkitassut niin mamma saa hoitaa muun:

540579.jpg

Postipoikakin voisi jo tulla, tuskainen on tämä odotus mulla:

540581.jpg