...nyt! Te olette hyviä arvailemaan, nimittäin kyllä vaan, salaisuus liittyy pehmeisiin tassuihin, pieneen nenuun, silkkiseen turkkiin ja kirkkaisiin vauvansilmiin eli Pentu, pentu on tulossa, ei minun mamille vaan tädille. Eli Alexander saa ihka oman pienen pikkusiskon! Itse en asiasta niin innoissani ole, tuleehan se tänne minunkin kiusakseni vaikka ei meidän olekkaan. Minä ainakin näytän sille, kuka on pomo talossa.

Pentu on CheNiCoon's Silver Angel, hopeatabby tyttövauva ja rodultaan Maine Coon. Kutsumanimeä ei ole vielä päätetty varmaksi, joten sitä ei vielä paljasteta. Tyttö täyttää maagiset 12 viikkoa ensi viikolla, ja kotiutuu luultavasti siis tässä parin viikon päästä, tarkasti ei vielä tiedetä. Ensimmäisen kerran tyttö nähdään näyttelyssä Pirokissa Tampereella 1.9., jossa on mukana luultavasti koko pentue. Sinne me lähdetään, minä, mamma, täti ja uusi tyttö, Alexander jää kotiin.

Tässä pieni hopeinen noin kahden viikon iässä, jolloin mamma ja täti kävivät sitä ensi kertaa katsomassa:

Tässä sitten pari kuvaa, kun se on noin 6 viikkoa vanha, uudempia tulee sitten kun pentu kotiutuu. Tällä hetkellä cooninalku on siis noin 11 viikkoa vanha.

Tässä uuden mammansa, siis tädin sylissä:

Ja tässä minun mamman kanssa. Katsokaa noita tassuja, tästä kasvaa toivon mukaan vielä iso neiti:

Täti on ostanut sille paljon kaikenlaista, ja kaikki on vaaleanpunaista! Miettikää, meidän poikamiesboxi (nyt Alexander sanoo, että hän ei ole poikamies vaan varattu) täyttyy vaaleanpunaisella tyttökamalla, sillä on jo oma vaaleanpunainen kuppi, hiekkalapio, leluja, flexi ja se saa vielä valjaat, hiekkiksen ja boxin. Kaikki punaista! Lisäksi sillä on hirveät määrät ruokaa, kaikenmoisia märkäruokia ja näytepusseja kuivaruoista.

Tätiä ja Alexanderia saa onnitella. ;)