Aijai. Onpa ihanaa vain lekotella, kelliä sängyssä peiton päällä ja pikkuisen esitellä masukarvoja. Mamma lähtee aamuisin hirmuisen aikaisin, mutta minä se saan vallata tyynyn ja peiton ja nukkua vaikka siihen asti kun mamma tulee.

Lepo on nyt erittäin tärkeää kun ei enää oikein voi ulkoillakkaan, on jo niin kylmä. Aurinko ei enää hirveästi paista, on pimeää ja koleaa. Silloin voi alkaa viettämään kissanpäiviä laiskotellen ja aurinkoisia päiviä muistellen. Tai muutakin, nimittäin tänäänkin on eräänlainen vuosipäivä. Tasan vuosi sitten, 10.9.2006, oli minun ihka ensimmäinen näyttelypäivä. Nyt, vuosi ja 11 näyttelyä myöhemmin, minua aletaan jo kutsua konkariksi siinä hommassa. Mamman mielestä me ollaan kyllä vielä ihan vihreitä ja kokemusta tulee pikkuhiljaa lisää.

Siitä puheenollen, lekottelu on erityisen tärkeää myös siksi, että ensi viikonloppuna on taas edustustehtäviä tiedossa. Me mennään Kuopioon näyttelyyn koko viikonlopuksi. Siihen valmistautuessa...

Myös Alexander ja Madeleine haluavat tervehtiä, vaikka eihän teitä noiden pörrökasojen kuvat kiinnosta (paitsi ehkä Namia, se annettakoon anteeksi), vain minun.

Psst, kirjurin sylistä kuuluu hyrräyksen keskeltä tyytymätön rääkäisy, Madden suusta