Mamma sanoi että mä tulin eilen höperöksi. Katselin vakkaripaikaltani (eli isomman telineen ylimmältä tasolta) ikkunasta, kun yhtäkkiä se näkyi: Aurinko! Kiljaisin mammalle, että nyt ulos, ja mamma ei ehtinyt kuin laittaa mulle sellaisen kevyen pantataluttimen (jota käytetään näyttelyissä) ja itselleen takin niskaan, kun mä olin jo ulkona.

Mamin kielloista huolimatta lipitin vesilammikosta vettä, kastelin nenuni märkiin kasveihin ja nakertelin ruohoa. Aurinko paistoi mun turkkiini, joka hohti punaisuuttaan. Kevät, nyt se tuli! Sitten muistin, että ei ole ollut vielä joulukaan, miten voi olla kevät?! Mutta sitähän tämän täytyy olla, aurinko, sulamisvedet ja ruoho näkyvissä.

Kirmailtuani aikani siinä pihalla nauttien auringon valosta, mamma raahasi mut sisälle. Se sanoi, että nyt on vähän niinkuin takasyksy. Takatalvesta olen kyllä kuullut, mutta mamma keksi tälle uuden nimen, niin kovasti sitä lumen sulaminen ja muu harmittaa. Mutta nyt asian sisäitettyäni minäkään en pidä yhtään siitä, että talvi jäi kesken.

Nyt vain toivomaan äkkiä uusia pakkasia ja lumia, muuten valkoiselle joululle tulee kiire!

Tänään ei ole kuvaa laittaa, mutta huomenna lupaan sitten ihan uusia kuvia itsestäni.