Heippa vaan pitkästä aikaa. Kissanelämässäni ei ole tapahtunut mitään mullistavaa, päivärutiinit pysyy viikosta toiseen samana. Päiväni kohokohtia on aamu-, sekä iltaruoka, 1-2 tarhakäyntiä sekä mamman kotiintuleminen iltapäivisin. Myös nukkumapaikkaa on tärkeää vaihtaa päivän mittaan: aamupäivän voi viettää telineessä, sitten keinutuolissa, omalla tavallisella tuolillani sekä illalla sohvalla olevassa pesässä.

Loppuvuosi on hyvin rauhallinen näyttelykeikkojen ja muiden suhteen, onhan nyt tämä pimeä ja masentava aika ja pian meidän mielestä koko vuoden inhottavin kuukausi marraskuu. Mamma raahaa selkä vääränä kirjojaan ja nyysää niiden kanssa illat pitkät. Sitten se taas aamulla lähtee ennen auringonnousua ja tulee iltapäivällä väsyneenä. Onneksi minä osaan hoitaa puolestani tämän rentoutumispuolen.

Kuvassa on uusi pesäni, jonka itse valitsin Porvoon näyttelystä (astelemalla suoraan houkuttelevasti tarjolla olevaan pesään ja kertoen että se on minun). Se on vähän kuin minun Grand Master -valmistujaislahja ja tuotto meni eläinsuojelutyöhön.

Lauantaina jään aivan yksin kotiin kun mamma lähtee sinne Kirkkonummelle, tämä on aivan ennenkuulumatonta. Mennä nyt näyttelemään tädin kanssa Alexinpahaista ja jättää oma poika kotiin. Mamma töhöttää jo kaikenlaista ja tuumii nyt, haluaisiko täti että otetaan jotkut minun verhot Alexille lainaan. Vaihtoehtoja kun riittää (neljästä voi valita), sillä ne Alekin omat satiiniset voi olla vähän sähköistävät etenkin sen turkin kanssa.

Itseasiassa joudun itsekin näyttelemään parin viikon päästä. Pitäisi käydä Helsingissä hurmaamassa kuusi tuomaria Suomen toisessa CFA-näyttelyssä. Osa tule ihan suuren meren takaa katsomaan minua ja Nemoa, ehkä muitakin kissoja. Ja ne muuten raahaa Alexin sinnekin viemään huomiota minulta.