Ihanaa! Sain pienen tuisku pölyhuiskun, muisku-tuiskun meille kyläilemään. Innokkaana täti-ihmisenä raahasin Alexanderin boxissa meille ja nyt tuntuu kuin talossa olisi pentu. Alexi riekkuu, juoksee, piipittää, kellii selällään lattialla ja hellittelee. Äsken jaloista kuului "Piip! Kurrr" ja nyt lattialla kellii pikkuinen Pepe. Se ei vajaan vuoden ikäisenä vieläkään nau'u, vaan piipittää. Ihan niinkuin silloin vauvana.

Eetu on kaverista innoissaan, ensimmäinen reaktio oli tietysti näyttää pikkumiehelle kuka määrää ja lyödä sitä hellästi tassulla päähän. Rallit vedettiin jo ja ensimmäiset painimatsit. Pojat on poikia, ja nämä punaiset ovat ihanaa katseltavaa yhdessä. Alexander viettää meillä tämän illan ja huomisen, huomenna iltapäivällä vien poitsun sitten kotiin. Onneksi matkaa on vain muutama kortteli, niin tällainen vierailu on helppoa.

Ihanaa oli päästä harjaamaan ja puunaamaan kunnon turkkia. Nyt mettis-komistus käveleekin ylväästi ja turkki pörhössä eikä ole niin sotkuinen pikkuinen rölli. Ilalla varmasti herkutellaan nameilla ja extra leikityksillä. Nyt menen pusuttelemaan ja halimaan kultapoikia, niillä on nyt ihan omat puuhat tuolla.

Ei tarvitse Alexanderin mamman olla huolissaan, kyllä minä yhdestä röllistä huolen pidän ja ehkä raaskin huomenna palauttaakin, ettei Madeleine-prinsessan tarvitse olla yksin. Huomenna ehkä pääsen laittamaan uusia kuviakin Eetusta ja Alexanderista.