Nyt alkaa käydä tylsäksi, kun pitäisi vielä monta päivää odottaa että pääsee näytelmään. Mamma ainakin on jo ihan innoissaan ja kerää näyttelykassiin tavaroita sitä mukaan kun keksii mitä vielä voisi ottaa mukaan. Kohta pitää hankkia isompi näyttelykassi, sanon minä. Mamma myös hehkuttaa mulle että mun pitää sitten olla kiltti poika, ja että toivottavasti mä jaksan näytellä kaksi päivää putkeen ja plääplääplää... Tottakai mä olen kiltti poika, vähän uninen vaan luultavasti, vaikka mamma toivoisi että edes hetken seisoisin tuomarinpöydällä niin en näyttäisi niin pulskalta. Pah!

Vielä kaksi ja puoli päivää torstaihin, jolloin alkaa todellinen näyttelyyn valmistautuminen, nimittäin silloin on pesu. Tai mamma harkitsee vielä, ehkä pestään vasta perjantaina, koska turkin pitää olla sunnuntainakin kunnossa. Ei nämä ole kuulemma mitään helppoja juttuja, kun kaikki asiat kannattaa miettiä valmiiksi ja mamman pää raksuttaakin niin että korvista tulee savua (ainakin melkein).

Antaa mamman hermoilla, mä ainakin otan rennosti ja annan itseni hemmoteltavaksi ja puunailtavaksi. Vaikka on tämä odotus välillä vähän tylsää.