Millainen kissa, sellainen emäntä. Eetu on tullut äitiinsä, yhtä laiskoja me ollaan molemmat. Eikä nyt siis vain blogin kannalta, ei me paljon mitään muutakaan saada tehdyksi. :D Tällä viikolla olen laistanut Eetun aktivoinnistakin, mitä nyt pari kertaa ollaan agilityä menty ja valjastelemassa ei ollenkaan. Tarhassa on kyllä se hyvä puoli, että kissa ei huuda ulos kun saa tarhasta raitista ilmaa, mutta se tekee omistajan elämän vähän liiankin helpoksi eikä valjastelemaan tule lähdettyä.

Äsken sitten nappasin itseäni niskasta kiinni (ja oikeastaan ei ollut muutakaan tekemistä) ja kaivoin valjaat kaapista. Voi sitä riemua ja huutoa, kun Eetu tajusi että me lähdetään ulos. Se oli heti jutusta perillä ja ovesta mentyämme juoksi tien yli metsään. Siellä sitten mentiin vakilenkki, ravattiin kastraattiläskit iloisesti heiluen ja välillä pysähdyttiin puskettamaan ihania kasveja. Voi kun Eetu oli onnellinen, sisälle tultaessa pesi itsensä perusteellisesti ja nyt makaa surkeana välioven edessä, että josko lähdettäisiin uudestaan.

Eilen sain sentään nipun tuloksia kirjattua rankingiin. Ei ole loppupäiväksi mitään suunnitelmia, mikä on hyväkin ja Eetun kanssa saadaan olla rauhassa. Se oli vähän loukkantunut kun joutui lauantainakin olemaan koko päivän yksin kotona. Nyt Pörri siirtyi takanani olevaan tuoliin nukkumaan, eli enköhän käy nyt kiinni vielä muutamiin kotikissojen rankingtuloksiin... Hyvää sunnuntaina ja alkavaa viikkoa kaikille, tämä oli nyt samalla elokuun viimeinen kirjoitus. Kohti syksyä mennään hurjaa vauhtia.

Kuvissa leikimme Eetun kanssa porrasleikkiä. Se menee niin, että Eetu on tasanteella ja minä alas menevissä portaissa, jossa heiluttelen kättäni porraskaiteiden välistä ja Eetu metsästää. Yksinkertaista ja ainakin Eetun mielestä hauskaa.

IMG_5914m-large.jpg

"Hui hitsi! Mistä sä nyt siihen ilmestyit, justhan olit tossa alhaalla!?"

IMG_5916m-large.jpg