Äsken pikkuisen pääni täytti aito talvitunnelma. En muista että olisin koskaan tätä toivonut, mutta olisipa jo lunta! Tuolla on niin märkää, etten viitsi tassujani mennä likaamaan, vain päälle viikon päästä kun on näyttely. Kun on lunta, on paljon hauskempaa kuin näin syksyllä. Nyt on vain liejuisia ja märkiä lehtiä maassa, kokoajan kylmenee.

Lumessa on hirvittävän hauska leikkiä. Lumen päällä on myös aika hauskaa kävellä, silloin kun se ei petä alta. Hämärässä lumisateessa voi ottaa hiutaleita kiinni, ja sisältäkin on hauskaa katsella niitä. Tietenkin lumiaikaan on myös aika kylmä, mutta olen juuri tekemässä talviturkkia itselleni sitä varten. Mamma ajatteli myös ommella minulle villapaidan, ihan ikioman ja lämpimän! En kyllä tiedä, kehtaisiko sitä neitien edessä käyttää... Mutta kun talvella ulkoilun jälkeen menee sisälle, voi vaikka lämmitellä takan ääressä tai mamman sylissä, varsinkin kun mammallakin on kylmä.

Ei se lumi kuitenkaan niin hauskaa ole, että sitä joka päivä jaksaisi. Mutta on hyvä odottaa aina joulua, silloin on aina lunta, en ole elämäni neljän joulun aikana nähnyt lumetonta joulua. Mainitsinko jo aiemmin, että minulla on jouluna ihan ikioma kuusi? Niin, ja paljon lahjoja saan tietenkin myös, joka ainut joulu. Olen vähän jouluun hourahtanut kissa, tontuksi mamma minua kutsuu.

Pari kuvaa viime joululta, voi kun se olisi taas pian. Ensimmäisessä on ikioma kuuseni viime joululta, olen aina itse mukana hakemassa kuusta, ja valitsen parhaan. Toisessa kuvassa on mammalta saamani lahjat, muut eivät vielä olleet saapuneet kuvanottohetkellä.

311937.jpg

216640.jpg

Niin, ja mamma huutaa apua tuon kuvankäännön kanssa, omissa tiedostoissa se kyllä näkyy oikein päin.

Hyvää joulunodotusta, vaikka siihen on vielä aika kauan...