Kiitoksia kaikille mun leukaparran ihastelusta, onhan se hieno. :) Mä olen perinyt tuon parran varmaankin mun emolta, kun sillä on myös sellainen hieno kauneuspilkku tuossa leuan alla. Mutta tässä nyt nämä mun salaisuudet, miksi olenkaan näin lihaksikas, pyöreäposkinen ja pehmeäturkkinen. ;)

Kaiken perustahan on tietenkin hyvä ruoka. Kun olin nuorempi, niin söin vähän mitä sattuu ja markettiruokia, ja siksi olinkin aika laiha enkä niin komea kuin nyt. Mutta kovan kollin perusravintohan on suikaleliha, sillä kasvaa niin lihakset kuin posketkin. Jos ei jostain syystä pidä suikalelihasta (siis voihan nirsokin kolli olla komea), niin hyvä vaihtoehto on myös vaikka jauheliha tai muu vastaava. Raksut ovat myös kova sana, mutta samoja raksuja ei saa syödä liian kauan, vaihtelu on tärkeää. Jos mahdollista, niin hiiret ja muut paistit ovat myös täydellistä ravintoa, mutta silloin myös tuo madotuspuoli pitää olla kunnossa, muuten hiiret ei saa kuin vahinkoa aikaan.

Tässä kuva minusta sukaleaterialla (huomatkaa lapsellinen ruokailualusta, mamma laittoi sen hätävaraksi kun oikea alusta oli pesussa)

275339.jpg

Toisiksi tärkein asia on terveydenhoito. Vaikka se tuntuu inhalta, niin se tekee nannaa tuolle kropalle ja pistää joka paikan oikein hyvään kuntoon. Mun posket johtuu ehkä siitä, että olin niin kauan leikkaamaton, mutta kyllä ne on kehittynyt vielä sen kastoroinnin jälkeenkin. Myös säännölliset madottamiset ja rokotukset pitää mut tällaisena komeana kollina. Kerran viikossa mamma tekee mulle myös ärsyttävää kotihoitoa, puhdistaa mun korvat, silmät, hampaat ja jopa peräpään. Hampaiden hoito onkin tärkeää, koska ilman niitä on vaikeaa syödä. Mun suuhun tungetaan melkein joka päivä sellaista Bucacattia, ja siellä eläinlääkärin tarkastuksissa poistetaan tarvittaessa hammaskivi.

Terveen kollin naaman uskaltaa näyttää:

275346.jpg

Kolmanneksi tärkein asia on ulkoilu. Se pitää turkin kuohkeana ja mielen vireänä, pitää kuitenkin muistaa myös turvallisuus. Valjaat on aika hyvä keksintö, kuten myös ulkotarhat ja sellaiset aidat. Ulkona ollessa voi merkkailla reviiriä vaikka puskemalla, ja se vasta onkin hauskaa. On myös kivaa haistella uusia hajuja ja kyttäillä vaikka mitä öttiäisiä. Kesäisin ulkona voi syödä ihan aitoa ruohoa ja kiivetä puihin. Jos jostain syystä ulkoilu on mahdotonta, niin myös ikkunasta katselu tai avoimen ikkunan (jossa on hyttysverkko tms.) kautta ilmojen haistelu on ihan ok.

Tässä aika tuore, eilen otettu kuva musta ulkona:

275360.jpg

Tärkeää on myös turkinhoito. Parasta turkinhoitoa on pesu, jota me kissat teemmekin ahkerasti. Mun mamma myös harjailee mun turkkia joka päivä, joka auttaa huomattavasti irtokarvojen poistamisessa. Olen kyllä itse tosi ahkera turkinhoitaja, mutta kyllä se mamman harjaaminen on myös tosi kivaa. Parin kuukauden välein mut myös pestään ihan veden ja shamppoon kanssa, se poistaa turhat liat ja pölyt turkista ja tekee siitä tosi pehmeän ja ihanan punaisen. Talvisin mulla on vähän sellaista hilseongelmaa, mutta uudella shamppoolla sekin saatiin kuriin.

Tässä kuva minusta pesupuuhissa:

275379.jpg

Viimeinen vinkki on leikki ja riehuminen. Jos vain syö, niin sitten tulee lihaksistakin vain löllöjä ja huonoja, mutta leikkiminen tekee niistä kiinteitä ja tosi komeita. Yksinkin voi leikkiä, mutta kissa- tai ihmiskaveri on myös ihan hyvä olla. Kiipeilyteline auttaa asiaa huomattavasti, samoin lelut. Vaikka en olekkaan itse kovin riehuvainen kissa, niin kyllä mustakin sitä puhtia ja energiaa löytyy, sehän näkyy jo vartalosta, vaikka mulla onkin kastraatin komea mahapussi.

Myös jalkalihaksia on hyvä harjoittaa vaikka potkimalla raapimispuuta:

275389.jpg

Siinä ne sitten oli, mun salaisuudet on nyt paljastettu. Ei siis mitään ihmekonsteja olla mamman kanssa käytetty, vaan ihan luontaishoidolla musta tällainen tuli. ;) Tietysti myös aikoinaan emon hellä huolenpito ja geenit ovat vaikuttaneet asiaan...