Nyt mamma kiusasi minua taas - madotus. En ymmärrä, miksi meihin kissoihin pitää väkisin vääntämällä niitä matoja laittaa, oikein tabletin avulla. Mamma yritti lepyytellä ja sanoa, että siitä tulee parempi olo ja madot lähtee pois. Varmasti joo, mua oksetti ja väsytti koko eilisen päivän ja vielä tänäänkin. Iltapäivällä kuitenkin piristyin ja mamma sai viedä minut sateessa ulkoilemaan.

Lääkkeen nimi on kuullemma Drontal. Jos törmäätte te kaverit tuonnimiseen lääkeeseen, juoskaa niin kovaa kuin kintuista lähtee. Se on oikeasti pahaa, pahempaa kuin antibiootit tai mitkään muut. Mamma yritti tunkea sitä paremmin kurkusta alas rypsiöljyn avulla, mutta siinä likaantui vain upea kaulurini. Tunkisi omaan suuhunsa vaan, niin tietäisi, miltä maistuu.

Hyvitykseksi mamma antoi eilen possun suikaleita ja tänään lohta. Ei se paljon helpottanut, joten mamma antoi vielä paljon makupaloja. Aamulla sain paijauksia tavallista pidempään. Tällä kertaa niitä matoja oli ollut minussa varmaan vain vähän, tai näin mamma sanoo. Olen oppinut saalistamaan valjaissa hiiriä, joten niistä noita syöpäläisiä elimistööni tunkeutuu. Mamma antoi lääkkeen heti, kun oli nähnyt jonkun riisinjyvän tuolla takapäässä. Ällöttävää, sanon minä. Kieltäydyin pesemästä pyllyäni, joten mikä olikaan edessä; pyllykylpy.

No, oli tässä viikonlopussa jotain positiivistakin. Mamma päätti lopettaa sen näyttely-venytys-mikäonkaan asennon harjoittelemisen. Päätimme yhdessä, että minä en sellaisista pidä, kun vartaloni ei ole siinä edukseen. Onneksi kuitenkin mamma sanoi, että voi näytellä vaikken asentoa osaakkaan. Tai siis mamma ei osaa.

Eipä tässä muuten mitään ihmeellistä ole tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Lueskelin äsken sitä sellaista Kissanpäiviä ja Koiranunta kilpailuliitettä, ja kas, siellähän minä loikoan, viimeisellä sivulla kaikkien ihasteltavana. Käykää vain katsomassa.

Tässä vielä kuva minusta tältä päivältä, joskin näytän lätäpäiseltä ja ilmeeni on huono.

205311.jpg