Mamma väittää että mä olen sottapytty. Mitä ihmettä, mähän olen maailman siistein ja ehdottomasti sivistynyt kolli!? Mamma perustelee tämän sillä, että mä onnistun aina riehumaan ja kierimään lattialla niin että kaikki muruset ja roskat tarttuu mun turkkiin eikä niitä saa pois ja pian ne on mun pesässä ja kiipeilypuissa ja vaikka mitä. Tuossakaan ei ole mitään järkeä, itsehän nuo ihmiset ne roskat sinne lattialle jättää mun turkkia roskaamaan.

Ja mammalla on kuulemma muitakin perusteluja. Mä en kuulemma ikinä suostu pesemään itse pyllyäni, ja mamma joutuu aina puhdistamaan sen. No voi herran kissa kun siinä pyllyssä ei ole mitään puhditamista, mamma vaan on ylihysteerinen. Enkai mä nyt turhaan sitäkään nuole niin että suukin on pian likainen.

Mammalla on kolmaskin syy sanoa mua sottapytyksi. Kuulemma aina onnistun sotkemaan ruokailualustan ja lattian, kun nostelen pahat ruoanpalat pois kupista saastuttamasta. Ei mamma pahalla mua kuulemma pytyksi sano, vaan siksi että välillä mun sotkuissa on siivoamista. Ottaisi mamma vaan koiran tai vaikka linnun, niin näkisi mitä on sotkun siivoaminen.

Sitten mamma vielä löysi perusteluitaan painamaan tällaisen vanhan kuvan, jossa mä olen sottapuuhissa mullassa. Monet on nauranut tälle kuvalle, mamma mukaan lukien. Onhan se ihan hauska:

354447.jpg