Koko meidän agirata on nyt valmis. Tänään reenattiin putkiestettä ekaa kertaa mamin kanssa, ja sehän sujui minulta heti sutjakkaasti. Eikun mamman käsi ja nami toiseen päähän, niin heti hoksasin mikä on homman nimi. Ei mitään empimisiä, niinkuin mamma ajatteli. Tässä se koko komeus nyt sitten on. Mamma mittaili vähän alitusestettä, ja huomasi että sitä voidaankin vähän korottaa. Sahaillaan siis vähän lisää tuosta alareunasta vielä pois, että alimeno sujuu helpommin.

Jonkun pitäisi tulla vähän hillitsemään tuota mammaa, kun se kohta varmaan ihan holtittomaksi villiintyy. Tänään tulosti jo jotain reittikarttoja ja vahvarin Heinolaan, ja ryntäili sinne tänne etsien maksukuittia, joka ei nyt onneksi ole kuitenkaan välttämätön. Nyt se pisti jos verhotkin pesuun ja teki listaa, mitä pitää vielä hoitaa ennen ensi viikonloppua. Hölmöä hössötystä.

Minä olen tässä vähän pohtinut, mitä sitä järjestäisi oppipoika-Alexanderille jos se, mikäli hyvin menee, valmistuu Tampereen näyttelyssä Premioriksi. Täytyisihän sitä nyt jotain keksiä, on se nyt iso juttu ainakin meidän perheessä, ensimmäinen valmistujaisjuhla! Onneksi Tampereen näyttelyyn on vielä aikaa... Kolme viikkoa. Huh, sanoi mamma kun sen tajusi, että eipä siihenkään ole oikeasti kauaa. Oikea näyttelykuukausi alkaa ensi vapusta, toukokuun aikana on kaksi näyttelyviikonloppua ja yksi esittely = yhteensä 5 näyttelypäivää. Siihen täytyy kerätä voimia.

Terveisin Pussikana Eetu Pörri vai pitäisikö jo kirjoittaa Eetu Prri. Ja terveisiä sinne ainakin Helsinkiin E-tädille ja kavereille ja N-tädille (paitsi se ei tätä lue), niin ja namutädille ja kaikille muillekin tädeille...