Alexander: En minä kyllä oikein tiedä siitä ulkoilusta, Eetu. Siellä on kamalan märkää, turkkini kastuu. Mitä tytötkin sitten ajattelee, kun on sotkuinen turkki. Sitäpaitsi siellä ripsii, tule vaikka itse katsomaan.
Eetu: Vähätkö minä siitä, että ripsii ja on märkää. Täytyyhän reviiri tarkistaa ja syödä vähän ruohoakin.
Alexander: No en minä kyllä nyt oikein tiedä... Jos sitten, kun minun äiti tulee kotiin...
Eetu: Ei kun nyt. Tule Alex, mennään ottamaan valjaita kaapista.
Alexander: Eetu, Eetu, tule äkkiä tänne! Täällä pusikossa on joku, ihan varmaan iso ötökkä tai jotain. Tule nyt katsomaan!
Eetu: Etkö sinä nyt yhtä kärpästä osaa yksin hoidella. Kai nyt näät että minulla on vähän parempaa tekemistä, kun hyppiä kaiken maailman öttimönkiäisten perässä.
Alexander: Hei Eetu, missä sinä olet? Minun piti hoidella yksi kastemato ja arvaa mitä, se vasta olikin... Eetu, odota nyt vähän!
Eetu: Yritän tuonne naapurin pihaan. Siellä olisi varmasti makoisampaa ruohoa kuin meidän pihassa. Mamma vaan lukitsi flexin ja nyt yritän komentaa sitä päästämään minut tuonne...
Alexander: Hei joo, minäkin tulen! Siellä on varmaan paljon ötököitäkin!
Eetu: Turha vaiva. Ei mamma päästä meitä sinne, pitää tyytyä omaan pihaan.
Alexander: Nyt täällä alkoi satamaan... Ja voi ei! Katso nyt, minun turkki on ihan märkä, en saa sitä ikinä kuivaksi!
Eetu: Mitäs menit niiden puskien alta, minä ainakin kävelin kissakujalla*, sitä vartenhan se on. Mutta nyt minäkin alan kastua, paras kun lähdetään sisälle.
*Kissakuja = pihan laatoitettu polku
Kommentit