Purr purr purrr purrpurr... Mrjäääuu! Purr purr purrurr purr.... *pusk* Purr purr!

Mami sanoo, että minä olen ihan hölmö ukko, kun olen kehrännyt koko päivän. Miksikäs sitä ei kehräisi, kun elämä on niin ihanaa! Kehrään, kehrään ja sitten vähän komennan ja pusken, taas kehrään purrur! Mami ei edes ymmärrä miten minä voin kokoajan kehrätä, kehrään kun mami tulee samaan huoneeseen, tai kun mami menee keittiöön tai tarttuu puhelimeen (tykkään puhelimen kanssa painimisesta ja sen puskemisesta).

Äiti sanoo, että jos te nettikamut (tai siis lähinnä teidän mamit) näkisitte minut ihan oikeasti livenä, siis kotioloissa (näyttelyissä luonne ei tule kuulemma esiin koska aina vähän jännittää), niin tietäisitte kuin ihana ihan oikeasti olen. :) Kun purisisin ja puskisin kaikki kumoon. Purrur, tervetuloa vaan. Minä olen kultapoika!

Tiedättekös, meidän kiipeilypuu siirrettiin tyhmästä nurkasta ikkunan viereen. Sen suosio kasvoi 100 %! Tässä Alexander köllii toiseksi ylimmällä tasolla, tarkkasilmäiset näkee minutkin kuvassa:

Mami sai äsken ihan vahingossa kuvan, kun tavoittelin herkkupalasta, jota mami piti kädessä:

Nam, nam, miten maistuva palanen!

Komensin ja purisin taas hirveästi, kun mami laittoi meille iltaruokaa. Oltiin molemmat aika nälissämme ja Alexander odotti jo innokkaana ateriaa:

"Hei täti, mitä sulla on siinä?"

Sitten me mutustettiin hyvällä ruokahalulla, Alexander sai Schesiriä ja minä Gourmet Perleä, me saatiin molemmat sellaiset pussit lahjaksi. Mamma ei osta sitä minulle, koska se on huonolaatuista ja siihen nähden tosi kallista. Mutta kyllä se ihan hyvältä maistui! Huomatkaa meidän häntien kokoero.

Lopulta päästiin vielä toisen kerran käymään ulkona tänään, kun minä taas komensin mammaa niin hirveästi. Tänään täällä on ollut lämmin ja aurinkoinen päivä, ja kaupunki on täynnä ralli-ihmisiä! Alexanderista mamma sai yhden ihan hyvän kuvan, jonka mukana Alexander haluaa lähettää Namille terveisiä. Tänään on kuulemma Nami-päivä (lauantai), eli missä viipyy Nami(t)?! ;)