Voi voi, kyllä tämä lellipoikana eläminen on sitten hankalaa. Täytyy samaan aikaan olla nallekarkki, leivinpaperi, pussikana ja kaikkea muita noita kummallisia lempinimiä. Teippirullaksikin on joskus kutsuttu sopivan tilaisuuden tullen.

Tämä kotielämä on kyllä suurimmaksi osaksi melko rentoa. Nyt ei ole mitään edustustehtäviä eli näyttelyitä tiedossa, elellään ihan rauhassa ja vasta toukokuussa täytyy seuraavan kerran lähteä reissuun. No, yksi edustustehtävä olisi ehkä tiedossa mutta katsotaan nyt tuleeko siitä mitään. Kyllä kotikissan elämä kotikissana on kaikista parasta. Aamulla herätä mamman vierestä ja hyristä vähän vienosti, metsästäen samalla mamman puhelinta. Päivisin ei ole mihinkään hoppu kun rauhassa kotona lepäilee, ja illalla on sitten taas vähän enemmän actionia.

Jaa siitä agilitysta, no miksipä ei poika hyvän ruoan perässä loikkisi. Mammaa vähän harmittaa kun ei pitkään aikaan päästä agia kokeilemaan näyttelyissä, kun ei ole mihinkään meidän näyttelykalenterissa olevaan näyttelyyn tulossa agilitya. Mutta pompitaan sitten kotona kun jaksetaan.

Minun 6-vuotissyntymäpäiväni lähestyvät ja suunnitteilla on joku hieno lahjakin minulle.
Ainiin, ja niille pentukuumeisille, *pentukuvavaroitus* täällähän niistä pari kuvaa on...

Tässä muutama kuva viime päiviltä. Olipa kiva päästä pitkästä aikaa valjastelemaan, täällä oli kyllä eilen niin kauhea lumimyräkkä että lunta tuli varmaan metri lisää...

Mutta oli alkuviikosta hyvät säät sisälläkin kölliä:

Ja vähän mutustella ruokaa:

Tässä äsken otettu kuva, kun olen muka hölmistynyt kun onnistuin kaatamaan lelukorin kumoon: