Voi että kuinka tuo ADHD kakara voikaan saada ihmisen lähes raivon partaalle, mutta samalla olla niin järisyttävän viaton, ihana, uskomaton rimpuvempula, että ei vain voi olla rakastamatta ja nostamatta syliin ja pussaamatta noita pöllönkatseisia simmuja. Meidän lokilikkaehdokas Madeleine saapui tänään matalaan majaamme eikä kellekkään ole enää epäselvää, että talossa on Prinsessa.

Madeleine on pienestä asti rakastanut kaikkea makeaa. En tiedä, mistä tuo outo mieltymys on peräisin. Jos yrittää syödä pullaa, tulee Madde syliin, kehrää, kiehnää ja kiehnää ja vaikka sen työntäisi pois, tulee se aina uudelleen. Sitten se alkaa villisti tanssia ja sille on pakko antaa vähäsen herkkua. Pikkuinen liero on vielä oiva manipuloimaankin kauneudellaan.

Tässä Madeleine on kotonaan sisareni luona, kuva otettu tällä viikolla. Kuvia on todella vaikea ottaa, sillä Madde on aina liikkeessä, jos löydät sen jostain nukkumasta, se kyllä nousee saman tien ja seuraa sinua minne menetkin.

En tiedä onko se vain tämä yksilö, mutta en olisi ennen Madden tuloa uskonut, että Maine Coon on todella näin extreme-kissa. Se rotu, tai ainakin tämä yksilö, eroaa esim. mettiksestä ihan uskomattoman paljon. Toki Alexanderkin on seurallinen, leikkisä ja hassu poika (tällä hetkellä yrittää epätoivoisesti päästä hankalassa paikassa olevaan pahvilaatikkoon), mutta Madde on sellainen kissa, että sitä ei voi vihata rakastamatta eikä rakastaa vihaamatta samalla sen outoa käytöstä ja tempauksia.

Madeleine tanssii, nuolee seiniä, huutaa hypätessään, kävelee lantio keinuen, katselee uskomattomilla pöllönsilmillään, aina maatessaan esittelee viehkosti sääriään, kerjää, hellii ja on kaikin puolin ihan uskomaton kissa. Sitä ei voi sanoin kuvata, se täytyy kokea.

Toki täällä on punaiset pojat Alex ja Eetukin. ;) He vain pitävät paljon matalampaa profiilia kuin Matte Maatuska. Huomenna yritän saada kehiin kuvapäivityksiä Alexista.

Lisäys 23.10
Sattuipa sopivasti, huomasin juuri että Madeleinen kuva on myös tämän päivän Daily Cat Picture. :)