Kuin ei todellakaan olisi parempaa tekimistä, niin löysin itseni kuvaamasta Eetun ylisöpöä pupunassua. Ihana pigmenttitäpläinen nenu, leukaparta, valkoiset laikut kuonossa, pitkät viikset ja kulmakarvat sekä kirkkaat, vihertävät silmät. Kuviakin tekisi mieli pussata. Mutta taidan kuitenkin ottaa itse koko pakkauksen syliin ja pussata ihan oikeasti. ;)

Täällä Jyväskylässä on kevät täydessä loistossaan; puissa on täydet lehdet, koko luonto vihertää, päivät pitenevät ja linnut laulavat. Eetu haluaisi ennemmin nauttia luonnosta kun kölliä jatkuvasti sylissä pussattavana, siitä kertoo mm. se, että herra tunkee aina tassut naamalleni kun yritän vähän pusutella. Hölmö lapsi! Taitaa pistää aikamoisen vastalauseen pystyyn tuossa viikonloppuna, kun lähdetään Tampereelle.

Mutta tässä vielä ennenkuin kömmin kissa kainalossa nukkumaan, niin pieni arvoitus. Mikäs ufo se tämä on? :D