Nyt tuli tupenrapinat (opin tuon sanan juuri äsken). Mamma on koko pitkän päivän lässyttänyt ja sanonut mua mammanpojaksi. Ai miksi? Vain siksi, etten tänään olen oikein jaksanut riehua, ilma on kylmä, mamman sylissä on hyvä nukkua, muutenkin tänään on ollut vähän unipäivä.

Se oli siis kaiken huippu, kun äsken tapani mukaan rötkötin mamman sylissä selälläni ja mamma tietysti rapsutti mun mahaa. Sitten yhtäkkiä mamma alkoi lässyttämään, että mä olen "Mamman pikkuinen possu, oikea mammanpoika!" Mä tietysti lähdin kimpaantuneena heti pois, ja päätin nyt tulla heti tänne raportoimaan asiasta.

1) Minä en ole possu, vaan kissa, tarkalleen otten kesykissa eli Felis catus
2) Olen kaikkea muuta kuin pikkuinen, massaltani 6,6 kg ja muutenkin sopivan suurikokoinen
3) En ole "mammanpoika", vaan raavas peto, joka tarpeen tullen on valmis tappamaan muutakin kuin kärpäsen.

Niin, tässä vielä todisteeksi muutama "hurja" kuva minusta, kaikkea muuta kuin mammanpojasta. Ensimmäinen kuva on toissakesältä, kuvassa minä ja ihan itse pyydystämäni ateria (jota en kyllä syönyt).

245178.jpg

245169.jpg

245170.jpg

Huomatkaa tuomarinkin ihailemat pigmenttiläiskät alahuulessani.

245171.jpg

245175.jpg

Jotta te kauniit teidit siellä ruudun takana ette luulisi minun olevan ihan liian hullu ja raaka kolli, mamma halusi laittaa vielä yhden vähän rauhallisemman kuvan:

245185.jpg