Hui! Tänään oli melkoisen jännä päivä. Minun ihmisserkkuja, joille siis mamma toimii tätinä, kävi täällä kylässä. Toinen on 7 ja toinen 5, nuorimmainen vasta kuukauden vanha. Aiemmin kun ne on käyneet, niin olen saanut olla rauhassa jossain huoneessa mutta nyt mamma päätti vähän tutustuttaa minua niihin.

Olen aina ollut vähän epäileväinen pikkuihmisiä kohtaan, semmoiset metrin pituiset tapit joilla on kuitenkin moninkertainen ääni isoihin ihmisiin verrattuna, on vähän kummallisia. Sitten ne on vielä niin äkkinäisiä liikkeissään että on kissan parasta varoa. Mamman kanssa näytetiin pari temppua ja sitten ne sai itse kokeilla minun kanssa. Niillä oli vähän sellainen kuva että kissa raapaisee heti kun siihen koskee (niiden oma Josefiina-kissa on vähän tulisempi tapaus), joten minua hämmensi sekin että kun annoin nätisti tassua niin ne kiskaisi heti sen kätensä pois. Outoja! No, pääasia että nameja tuli.

Olin kiltti poika, hyrisin ja puskin niitä. Lopuksi mamma antoi niiden harjata minua, rapsuttaa masusta ja katsoa leikattuja kynsiä ja komeita torahampaita. Nämä lapset ovat aika vilkkaita tapauksia, ja olen ennen pikkuisen pelännytkin niitä. Nyt tuntuu, että hienoista luottamusta alkoi syntyä puolin ja toisin.

Mamman huom. Mamma on nyt Eetusta tosi ylpeä! Juuri tällaisen, kiltin, rauhallisen, helposti käsiteltävän ja hyväntuulisen (E-täti ei naura siellä :D) kissan kanssa lapsille on mielekästä opettaa kissojen käsittelyä. Sain lasten puolilta paljon "Onpas kiltti kissa!"-kommentteja, kun Eetu hyrisi ja purisi vaikka ei paljon ole lasten kanssa tekemisissä ollutkaan :) Harmi, kun en saanut kuvaa napattua. Ehkä ensi kerralla!