Jumaliste mitä tuo mamma taas keksi. Kun mut punnitaan suunnilleen kahden tai kolmen viikon välein, mikä ei mua varsinaisesti haittaa. Mutta eilen oli taas punnituspäivä, ja mamma tuijotti vaakaa silmät ymmyrkäisinä (onpas hieno sana) ja punnitsi mut ainakin sataan kertaan. Seitsemän kiloa, mitä ihmettä Eetu?!, näin mamma rääkyi.

Siitä se show sitten alkoi, vaaka on rikki ja vaikka mitä täällä tohotettiin. Loppujen lopuksi todettiin, että se vaaka on oikeastikin rikki, koska näytti mammallekkin viittä eri painoa, mutta minulle vain tiiviisti sitä seitsemää kiloa. Vakiopainoni on 6,6 kg, mikä on juuri sopiva ja olen ollut jo pitkään sen painoinen. Tänä aamuna kun ennen aamupalaa mamma mut punnisti, niin taas se vaaka näytti 7,0 kg, mutta mamman ja mun painon erotus oli 6,6 kg.

Mitä tässä pitäisi uskoa? Mamma sanoi, etten näytä yhtään normaalia lihavammalta, mun ruuminrakenteenihan on vähän pyöreä ja suloinen, siis niin mamma sanoo. Toisaalta tuumittiin, että mä en ole käynyt pariin viikoon kuin ihan nopeasti ja pikaisesti ulkona, joten tuo liikuntapuoli on jäänyt vähän vähemmälle.

Lopputulos: En joudu dieetille, mutta mun painoa tarkkaillaan. Jouluherkut saan rauhassa syödä eikä mamma aio asiasta ruveta stressaammaan. Jatkekaan siis samaan malliin, koska edelleen mun kylkiluut tuntuu kevyellä painamisella hyvin, eli en ole läskiporsas.

Esimakua joulukuvauksista:

VIelä vieno mamman vakuuttelukuva, en ole lihava, en, en, en!