Nyt se kyllä myrkyn lykkäs! Mamma kävi tänään eläinkaupassa ostamassa jotain säälittäviä halpis-Carny purkkeja (ihan kauheeta mössöö, en tykkää yhtään), ja sitten se toi sellaisia jäisiä kalikoita myös. Yksi niistä pistettiin mikroon ja minä hyristelin ja pöristelin hirveästi jaloissa, kun tiesin, että siellä on jotain minulle.

Sitten ne pisti vaan sen koko satagrammaisen möntin meikäläisen ruokailualustalle ja sanoi "Syö siitä, peto!" ?! Missä on Almo Naturen kananrintafileet? Tai maustamattomat broilerin fileesuikaleet? Kokonainen broilerin siipi, mitä mä semmosella teen? Vähän siinä pohdiskelin ja tökin sitä tassulla, ja varmuuden vuoksi puskin vähän mammaa, että se pilkkoisi sen. Mutta ei.

Photobucket

Photobucket

Niin no, näinhän siinä sitten kävi. Päätin ottaa ja jurskauttaa poskihampaani tuohon elottomaan kananihraan. NAM! Mutta en kauan jaksanut sitä rustoa rouskutella - tuolla suurin osa siitä vieläkin makaa ja pohdin tässä juuri, söisikö vielä vai kävisikö puolityhjin vatsoin nukkumaan.

Onneksi huomenna mammalla on vapaapäivä ja päästään hengaamaan yhdessä. Tässä on nyt ollut vähän tällaista hässäkkää. Onneksi viikon päästä ollaan jo kesälomalla, ja vihdoin saan kavereita kylään! Alex ja Madde tekevät suuren come backinsa ensi tiistaina. Sitten ne tädin kanssa on meillä sunnuntaihin asti, ja mamma meinasi jättää Alexin vielä sitten minun seuraksi. Seuralaisista ei ole haittaa, kunhan ne pysyvät omilla ruokakupeillaan.

Terveisin ruhtinaskunnan ylin lihamestari Eetu Pörri