Olen vietellyt tuikitavallisia arkipäiviä, jotka on aina niin samanlaisia. Mutta me kissathan pidetään rutiineista, onneksi. Saan lekotella päivät pitkät ja katsella ikkunoista, ja sitten kun mami tulee niin alkaa rallit ja hellittelyt. Mamma joutuu päivisin omissa kiireissään menemään, eikä se muka taaskaan ole ehtinyt blogiin kirjoittaa.

Minä olenkin kovin aktiivinen ja seurallinen poika. Nykyään otan itse lelukorista leluja, tai jos en saa niitä niin komennan mamman ottamaan. Namipallo on uusi hitti kun keksin vihdoin kuinka se toimii. Mamma oli jo menettänyt toivonsa sen suhteen, mutta nyt namipallo tyhjenee hetkessä kun sitä oikein pyörittelen. Uudet rapinahiiret on myös tosi kivoja. Alistuin leikkimään sisäleikkejä kun en ole päässyt pitkään aikaan valjastelemaan, koska illalla on jo niin kylmä, pimeä ja märkä että mammaa ei huvita lähteä.

Alexander ilmoitti haluavansa kuvansa blogiin, ettette te vain unohda sitä. Kunhan täti toimittaa jonkin julkaisukelpoisen kuvan niin Aleki pääsee komeilemaan. Tässä kuitenkin muutama kuva minusta ja namipallosta:

Kas näin ne namit tulee, potku sulle ja namit mulle...

Ja sitten herkutellaan!

Milläs leikitään seuraavaksi, mamma? Minä kaivan täältä jonkun kivan lelun...

Leikkihetken jälkeen mamma pyysi poseeraamaan. Jees, sanoin, kellahdin selälleni hyristen ja annoin kameran laulaa! Mutta ei siitä, ettenkö minä olisi poseerannut, paloi mammalla pian hermot kuvaamiseen. Meillä kun on niin huono kamera että se on hidas ja viskoo niin kirkkaita salamia että kuvat ei oikein onnistu. Lopussa sitten minäkin vähän irvistelin kameralle, mutta mamma päätti laittaa kuitenkin blogimammojen iloksi pari maharapsukuvaa minusta:

Lopuksi vielä yksi kuva, joka ei ole niin kauhea salamahirvitys että silmiäkin häikäisisi. Tässä minä lekottelen maanantaina mamman sylissä ja katselen vähän kameraan. Kuvan on ottanut midenta :)