Täällä meillä eletään nyt vähän surullisissa tunnelmissa. Minun ikioma rakas kissaäitini, maailman kaunein Nelli, on kuollut. Äiti oli jo melkein 10 vuotta vanha, koko elämänsä elänyt navetta- ja ulkokissana. Nelli tykkäsi olla sylissä ja rakasti ihmisiä, eli hyvän ja vapaan elämän. Nyt sen oli sitten aika nukkua ikiuneen.

Vaikka äiti on nyt kuollut ja minä orpo, vailla kissaäitiä, niin tästä maailmasta Nelli ei koskaan häviä. Ainakin 7 pentuetta yli 30 pentua, Nelli on aina täällä. Ilman äitiä ei olisi minua, ei mamman edellistä kissaa Vaisua, ei Iitua, ei mamman luovuttamia pentuja Helsingissä, Tampereella ja Lappeenrannassa. Nelli on antanut maailmalle paljon, niin tyttöjä kuin poikiakin, punaisia, kilppareita, mustavalkoisia, sinisiä, cremejä,... Luonteeltaan monet kuten minä, siis täysiä kymppejä kuulemma.

Kiitos äiti, kun olit olemassa. Kiitos siitä, että minä olen olemassa, kiitos kaikkien omien vauvojesi puolesta. Kiitos opeistasi, ilman sinua minä en osaisi metsästää enkä osaisi rakastaa ihmisiä. Nyt saat juosta taas niinkuin nuorena, tehdä kaikkea sitä mitä halusit meidän pentujenkin tekevän. Nyt saat levätä ja minä odotan. Odotan sitä, että tulen sinne, sateenkaarisillalle, ja voit taas hoitaa minua niinkuin hoidit kaikkia vauvojasi. Täydellä rakkaudella ja sydämmellä, maailman paras äiti.

470201.jpg

Nelli 1998-2007

Lisää kuvia löytyy täältä.