Vietimme äsken jälleen yhteistää ruokahetkeä, lapset kokoontuu keittiöön ja mami-tätsykkä jakaa ruoat sekä vahtii että kukin pysyy suunnilleen omalla kupillaan. Niin ja täyttää hirmusyöjä-Madden kupin pariin kertaan. Samanlainen tilanne on ollut monesti ennenkin, ja kerran ennenkin olen raportoinut siitä blogiin. Se oli 6.8.2007, otsikolla Yhteinen ruokahetki.

Lueskelin tuon kirjoituksen ja aloin miettimään, mikä siitä on muuttunut.Ei varsinaisesti mikään, yhä edelleen Madde syö kuin hevonen, Alexander haukottelee jatkuvasti ja piipittää, Eetu on kärsivällinen ja odottelee ruokaansa rauhassa. Tuolloin syksyllä lasten ruokalistalla oli Jellyä ja edellisen päivän märkäruokien tähteitä. Tänään pojat saivat raksuja (Hill'siä ja Pro Plania + hampiraksuja) ja Madde Latzia, tosin alkuruoaksi se veti Eetun Animondaa ja jälkiruoaksi Carnyä. Nam, nam.

ruokahetki2-large.jpg

Kuitenkin kun katselee näitä kuvia, ensimmäinen otettu 6.9.2007 (Madde 3½ kk, Alexander 9 kk) ja toinen tänään 1.2.2008, huomaa jonkin eron. Paljon on samanlaista, mutta jokin on muuttunut. Katsokaa meidän Maddea. 

kotiyhteis1-large.jpg

ruokahetki-large.jpg

Madde, meidän mielipuolinen kissaneito. Mutta se on NIIIIIIIN kaunis, ettei sitä voi katsoa henkeään haukkomatta. Siis ihan oikeasti, ei tämän kissan kauneutta voi liikaa ylistää. Tädin kultsukka.

kaunismadde-large.jpg